Hedelmöityshommia

Hedelmöitys on sadon edellytys

Nyt pitäisi olla pölytys omenilla ja monilla muillakin hyötykasveilla parhaimmillaan. Omenalla on mahtava kukinta tänä vuonna, puut ovat valkoisia kukkapilviä. Muttamutta. Säätila muuttui kovin kylmäksi muutama päivä sitten. Pörriäiset eivät tarkene lentää, tuuli ja sade haittaavat myös. Tänään huomasin YLE:n uutisen, joka vähän lohduttaa: "Omenankukka kestää kalseankin päivän". 

Kertailen tähän miten pölytystä voi varmistella, kun kukista ei ole puutetta. 

Siitepölyä pitää olla riittävästi

Ensinnäkin tarvitaan siitepölyä tuottavia omenapuita lähistöllä. Omenalajikkeet eroavat myös siinä suhteessa, että toiset lajikkeet tuottavat enemmän ja toiset vähemmän hedelmöittymiskykyistä siitepölyä. Yleensä omenakukkien hedelmöittymiseen tarvitaan toisen lajikkeen siitepölyä, vaikka monet lajikkeet ovat jossain määrin itsepölytyskykyisiä. 

Hirvensalmen taimiston mukaan parhaita pölyttäjälajikkeita ovat: Ananaskaneli, Antonovka, Bergius, Huvitus, Kavlås, Luotsi, Oranie, Pekka, Punakaneli, Sokerimiron, Suislepp, Syysjuovikas, Säfstaholm, Särsö, Valkea kuulas, Wealthy, Vuokko. Marjaomenista: Dolgo, Renown ja Rintapähkinä.

Sitten on huomioitava myös, että kaikki omenapuut eivät ole kukassa samaan aikaan. On olemassa taulukoita, joista voi tarkistaa mikä omenalajike sopii millekin pölyttäjäpariksi mm. kukkimisajankohdan mukaan. Yleensä kuitenkin kotipuutarhassa riittää, että on muutama eri lajike. Jos on lähinaapureita, käy siitepölyn vaihto myös piha-aitojen yli.

     

Pölyttäjäthyönteiset

Omenalla suurin osa pölytyksestä tapahtuu pölyttäjähyönteisten välityksellä, tuulipölytyksen osuus on vähäinen. Ekosysteemissä mehiläisten, kimalaisten ja kukkakärpästen tehtävänä on kuljettaa siitepölyä kukasta kukkaan. Hyönteisten näkökulmasta he vain keräävät mettä ja siitepölyä itselleen ja jälkeläisilleen ravinnoksi. 

Pölyttäjiä on kyllä aina luonnossa, mutta hyönteisiä voi myös hankkia puutarhaansa tai luoda otollisia olosuhteita niille. Näin voi varmistaa että pölytystä tapahtuu riittävästi.

Koivipöllistä tehty hyönteishotelli odottaa asukkaita.

Hyönteishotelli on uusi ilmiö puutarhanhoidossa. Näin puutarhuri tekee sopivia pesäpaikkoja hyönteisille, kun luontaiset paikat ovat vähentyneet ympäristön muokkaamisen seurauksena. Hyönteishotelleja on monenlaisia, sellaisen voi ostaa myös valmiina puutarhaliikkeestä. 

Innostuin asiasta syksyllä muistaakseni Suomen Luonto-lehden jutun perusteella. Sain miehen sahaamaan koivupöllejä, jotka sitten ohjeen mukaan liimamaalattiin leikkauspinnoiltaan. Sitten ohje neuvoikin, että seuraava vaihe eli reikien poraus hyönteisten yksiöksi tehdään keväällä, ja teimme ohjeen mukaan. Meillä on nyt kymmenkunta 'hotellia' omenatarhassa – saa nähdä tuleeko niihin asukkaita. 

Mehiläiset olisivat tehokkaimpia suuren määrän ansiosta. Kesymehiläinen on kotieläin, joka elää jopa 50 000 yksilön yhteiskunnassa. Mehiläisten hoito vaatii paneutumista, ja sitä tehdään myös ammattimaisesti. Suomen mehiläishoitajien liitto pyrkii edistämään pölytyspalvelua, mikä tarkoittaa sitä, että viljelijä voi tilata mehiläispesän tai -pesiä viljelyksilleen kukinta-ajaksi. 

Soittelin toukokuussa neljälle mehiläishoitajalle Lappeenrannasta Parikkalaan, mutta kukaan heistä ei pystynyt järjestämään pesän kuljetusta. Siis suunnitelmiin omat mehiläiset… (en muuten olisi ensikertalainen siinä hommassa).

Tripol-kimalaislaatikot puutarhaan tuotuna. Tässä luukut ovat vielä kiinni, ohjeen mukaan avaus vasta n. 30 min paikoilleen asentamisen jälkeen.

Kimalaiset ovat tärkeä pölyttäjäryhmä, sillä ne ovat liikkeellä jo alkukesällä, ja myös lentävät kylmemmällä säälä kuin mehiläiset - paksu karvaturkki? ;) 

Kimalaisia voi myös ostaa pölytystä varmistamaan, ja niinpä päätin tehdä kun en saanut mehiläisiä tälle keväälle. Hain surisevan pahvilaatikon puutarhalta, jonne maahantuoja toimitti lähetyksen. Purimme kotona paketista kolme kpl muovipesiä, jotka asensimme ohjeen mukaan hieman maasta irti ja varjon alle.
       

-      Kaikki on tehty mitä on voinut pölytyksen eteen. Pitäisikö vielä ottaa suti käteen ja lähteä huiskimaan omenatarhaan? Olen kuullut, että Kiinassa sitäkin harrastetaan. En kyllä muista mikä kasvi oli kyseessä, omena vai jokin muu.

Luonnon armoilla

Olin jo kirjoittamassa toista postaustani, tarkoitus oli pohtia omenasatoon ja omenien pölyttymiseen vaikuttavia tekijöitä. Viime päivinä kotipihoille on ilmestynyt mahtavia valkoisia omenankukkapilviä. Käynnissä pitäisi olla kiihkeä pölytysaika. Suunnitelmani sotki suuri luonnonkatastrofi!

Ensin näytän pari kuvaa eiliseltä. Olosuhteet kuin paratiisissa, kuten omenapuille sopiikin. Hellettä noin 30 astetta, aamulla ja illalla ihan tyyntä. Päivällä tuulenvire vähän helpotti olemista, ei kuitenkaan liian tuulista kimalaisille. Toiveikkuus sadon suhteen nousi hurjasti. Tästä tulee hieno vuosi.

Omena on kohta parhaassa kukassa, viimeisetkin kukat avautumassa 24.5.

Kimalainen laskeutumassa omenankukkaan.

Miten kaunis näky! Kuvattu 24.5.2014.

Tapahtui tänään hieman klo 14 jälkeen: Ukkonen jyrisi ja alkoi sataa vettä, ensin maltillisesti ja sitten ihan kaatamalla. Kurkimme ikkunasta katon räystäältä kuohuvaa putousta ja pihalle ilmestynyneitä puroja. Kun alkoi sataa rakeita, nousi huoli omenankukista. Rakeet olivat ensin 'vain' sentin mittaisia, sitten niitä tuli jopa 2-3 senttisiä. Aina välillä sade kiihtyi, hurja rummutus kuului katolta ja ikkunalaudoilta. Hurjaa!

En malttanut odottaa sateen loppumista, oli ihan pakko lähteä katsomaan miltä omenatarhassa näyttää. Vastassa oli jo portilla kasa rakeita. Omenankukat olivat lohduttoman näköisiä, mutta kaikki eivät onneksi olleet varisseet. Entä kimalaiset? Toivottavasti olivat ehtineet turvaan rakeilta.

Saa nähdä, mitä tämä tapahtuma vaikuttaa syksyn omenasatoon. Niin, ja kaikki muut tekijät vuoden mittaan... Satoennuste tarkentuu kesän edetessä.

Rakeita on kasautunut omenatarhan portilla 25.5.2014.

Raekuuron kurittamat omenankukat.

 Vesimittarin mukaan sademäärä vajaan tunnin aikana oli huikeat lähes 50 mm.

Tästä alkaa Omenavuosi!

Aloitan tämän blogin kirjoittamisen omenoiden kehityksen ja omenasadon kypsymisen seuraamista varten. Taka-ajatuksena minulla on lisätä kotipuutarhojen omenapuiden arvostusta ja omenasadon hyödyntämistä, sitten kun sen aika tulee. Nyt kirjoitan tätä alkukesän ilta-auringossa omenapuiden ympäröimänä.

Omenapuut nauttivat ilta-auringosta yhdessä tarhurin kanssa.

Harrastajaviljelijä
Perustimme kymmenisen vuotta sitten noin puolen hehtaarin omenatarhan, kääpiöivärunkoisia omppupuita on 450 kpl. Onhan se isohko kotipuutarha, mutta surkean pieni ollakseen ammattimainen. Siis hullu harrastus! Leipä on hankittava oikeista töistä...

Mistä moinen idea? Kannoin kassikaupalla ulkomaisia omenia perheelle. Pihassa oli muutama ikivanha omenapuu, joiden hedelmät olivat kyllä ihan maukkaita, mutta eivät varastossa säilyvää lajiketta. Kun kerran on olemassa kotimaisia talviomenalajikkeita, jotka säilyvät hyvinä jopa kevättalveen, miksi niitä ei ole markkinoilla?

Siispä piti laittaa oma tuotanto käyntiin. Luulenpa että tulen kertaamaan omenatarhan perustamisvaiheita joskus myöhemmin, sillä nyt alkaa omenatarhassa tapahtua, on siis paljon ajankohtaisempaa asiaa.

Tapahtunut tähän mennessä
1. Omenapuut on leikattu. Hedelmäpuiden leikkausaika on silloin, kun puut ovat lepotilassa. Oudon lumettomana talvena pystyin aloittamaan jo joululomalla, pääosan kanssa meni maalis-huhtikuulle. Harvensin puiden latvuksesta pääasiassa viime kesän versoja, jotka sojottivat suoraan ylöspäin tai latvuksen sisään. Tavoite on pitää oksisto avoimena.

Omenapuut leikkauksen jälkeen (huhtikuussa).

2. Viimevuotiset maahan karisseet omenapuiden lehdet on haravoitu ja viety pois. Pitää tykätä haravoimisesta että viitsii tehdä tämän. Tarhasta tulee mukavan siisti, mutta varsinainen tarkoitus lehtien poistamiselle on kuitenkin omenaruven torjunta. Omenarupi on sienitauti, joka elää hedelmien lisäksi myös lehdissä. Niissä se talvehtii ja pölläyttää itiönsä seuraavana kesänä taas kiertoon. Kun emme halua tehdä rupiruiskutusta, hävitämme lehdet. (Muitakin tapoja on).

Ostokimalainen kömpii pesästä.

3. Hankittu pölytyksen varmistus. Soittelin muutamalle lähiseudun mehiläishoitajalle ja kyselin pölytyspalvelua, eli että he olisivat tuoneet 1-2 mehiläispesää tänne meille. Eivät olleet halukkaita, jokaisella oli syynsä kieltäytyä vaivannäöstä. Sitten soitin puutarhaliikkeeseen ja tilasin kimalaisia. Ne tulivat eilen ja ovat tämän päivän aamuisen sateen jälkeen tutustuneet uuteen ympäristöönsä.

Tapahtuu seuraavaksi
Ensimmäiset omenankukat ovat jo avautumassa. On mahtavaa seurata kun hennon vaaleanpunaisista nupusta tulee herttaisia valkeita kukkia. Kukissa pitäisi sitten olla kova pörinä, siitepölyä kulkeutua kukalta toiselle, myös puulta toiselle. Muuten ei saada satoa syksyllä.

Omenan kukinta on alkamassa (viikolla 21 vuonna 2014).

Nyt toivon hyvää pörräyssäätä, joka ei ole
- tuulinen, jolloin pölyttäjähyönteiset eivät lennä.
- kylmä, sama seuraus kuin edellä.
- sateinen, jolloin pahimmillaan kukat varisevat rankan sateen mukana.
- kuuma ja kuiva, jolloin kukinta menee nopeasti ohi.

Säähän emme voi vaikuttaa. Kaikki on muuten valmista, palkattu pölyttäjätyöväki ahkeroikoon. Omenanviljelijän seuraava kiireinen työjakso tulee syksyllä. 

Tulkoon tästä hyvä omenavuosi!