Ihmeellinen luonto

... joka on tänä vuonna aivan erityisen ihmeellinen. 
(Mukaillen Uuno Turhapuron repliikkiä 1970-luvulta.)

Kukkineita kukkapohjuksia, kukassa olevia sekä nuppuja samassa oksassa.

Jatkan vielä pölytyksen seuraamista, onhan hedelmöittyminen elämän ihme ja välttämättömyys. Viime viikon pelästyksen jälkeen olemme saaneet iloksemme huomata, että kukinta jatkuu vielä. Puissa on edelleen kukkia sekä avautumattomia nuppuja. Kukinta alkoi vauhdilla, mutta pysähtyi raekuurolla alkaneeseen kylmään jaksoon. Vuodet eivät ole veljeksiä tässäkään, sillä viime vuonna omenankukat varisivat kuumuuden ja kuivuuden takia parissa päivässä.

Omenan alku!

Joko uskaltaisin kertoa havainnostamme...? Ennen olen aina ajatellut, että vasta juhannuksen tienoilla alkaa nähdä raakileita. Silloin ne ovat muutaman sentin kokoisia. Eilen puiden oksia tutkiessamme havaitsimme, että terälehtensä pudottaneet kukkakannukset olivat tiukasti kiinni ja osa jo selvästi turvonnut! Jos pölytystä ei ole tapahtunut, ne varisivat pois samantien. Nyt on sato-odotukset korkealla!

Edelliset kuvat ovat päälajikkeemme 'Eppulaisen' kukinnasta. Meillä ei ole kovin monta lajiketta, mutta niistäkin näkee selvästi erot, myös kukinnassa.

Tämä lajike on iloisesti kukkiva 'Tobias'.

'Pekka-puut' availevat terälehtiään verkkaisesti.